Ystävänpäivän herkkukeksit

Tarkoitushan oli etten tekisi ihmeempiä ystävänpäivä herkkuja, mutta toisin kävi, kun nuorimmainen  pojista ehdotti yhteistä leipomista. " Äiti, leivottaiskos yhdessä jotain herkkua tänään kun on ystävänpäivä".  Aloitus oli kyllä hyvä ja mukaansatempaava, mutta nuori herra otti lähinnä henkisen roolin tähän projektiin, huudellen kannustushuutoja Ipadin takaa. "Äiti, miten siulla menee? Äiti, ihana tuoksu. Jaksaa, jaksaa." 

En ollut varautunut leipomiseen ja sen takia piti taas vähän improvisoida jauhojen ja kookoshiutaleiden suhteen.  Aloitin nimittäin ihan orjallisesti seuraamaan Kinuskikissan keksi ohjetta, mutta enpä taas lukenut ohjetta tarkkaan, saati sitten että olisin tarkistanut, että kaikkea löytyy kaapista. 

voi-sokeriseos

Oma versioni meni sitten seuraavasti: 

250 g voita

3 dl vehnäjauhoja

1 dl vehnälesettä

0,5 dl mantelijauhoa

3 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 dl sokeria

n. 0,5 dl tavallista tummaa siirappia

0, 25 dl vaahterasiirappia( ihana maku!)

2 tl vaniljauutetta

3 munaa

250 g suklaarouhetta

n. 1,5 dl kaurahiutaleita

Sekotin sulatetun voin sokereihin/siirappiin ja vaniljauuteeseen, lisäsin suolan tähän seokseen ja vispasin kananmunat joukkoon. Sekoitin kaikki kuivat ainekset keskenään (paitsi suklaan) ja lisäsin voi-sokeriseokseen.  Lopuksi sekoitin suklaarouheen joukkoon. 

Tein pieniä kekoja leivinpaperille, niitä tuli noin 30 kappaletta kahdelle pellille, sillä näiden väliin on jätettävä ihan reilusti tilaa. 

Paistoin 225 n. 7 minuuttia. 

Olen muuten nyt vuoden verran käyttänyt vaniljasokerin sijaista tota vaniljauutetta ja on pakko sanoa, että siitä tulee vaan niin paljon parempi maku. Se tosin on aika paljon kalliimpaa kuin vaniljasokeri, mutta aromit on paremmin tallessa. Alun perin käytin Whole Foodsin omaa 365-sarjan luomu vaniljauutetta, mutta siirryin tuohon Steenbergin vaniljauuteeseen kun tuo edellinen loppui. Olisi pitänyt nimittäin varmasti Yhdysvalloista asti tilata tota ekaa. Tai ehkä sitä saa jostain Suomesta.

Näistä pipareista tuli hyviä, ainakin jos on uskomista poikiin ja heidän kavereihinsa. Erityisesti se vaahterasiirappi antoi kivan säväyksen kekseihin. Ne kaksi isoa pellillistä nimittäin hävisi aika nopeasti. 

Heijastinnauhoja

Pitkästä aikaa blogiteksti. On ollut niin paljon kaikkea, ettei ole ehtinyt mitään uutta lisäillä vaikka tehnyt olen jotain kaiken aikaa.

Inpiroiduin oikein kovasti Punatukka ja kaksi karhua bloggarin joulukalenterista ja sieltä löytyneet idean perusteella päätin sitten itsekin tehdä tänä vuonna poikien opeille joululahjat.  Tämä syksy on ollutkin erityisen huono näkyvyyden kannalta, joten uskon että opet osaavat arvostaa tälläistä lahjaa.

Suuriosa näiden käsivarsiheijastimien materiaaleista on kierrätetty. Nauhoja ja pitsejä on tullut haalittua kirppareilta aina.  Teen jossain vaiheessa näitä lisää ihan tummalla pitsillä, kun löydän ekaksi loput aarteistani.

Poikien Halloween synttärijuhlat osa 2

Puuh

Juhlat on nyt juhlittu tai juhlittiinhan ne jo noin viikko sitten, mutta piti sitten lähteä toimittelemaan asioita vähän kotoa kauemmas ja tämä päivittäminen venyi. Juhlijoita oli paljon, lapsia oli 37 kappaletta, joista iso osa oli poikia. Loput juhlijoista oli aikuisia ja heitä oli 20 kappaletta. Ihan hyvin juhlat meni ja ruoka riitti, muffinseja tai kuppikakkuja jäin jopa vähän yli.

Silmät

Tein edellisenä päivänä silmiä, joita pojat olivat pyytäneet. Ajattelin, että voisin vääntää ne tikkarikakku  tyylillä niin, että silmät ovat ilman tuota tikkua ja vaikka haarukassa kiinni.

Ihan hyvän tikkarikakkuohjeen löysin Kinuskikissan sivuilta, mutta muokkasin sitä itse vähän. En nimittäin pidä erityisesti ohjeessa ollesta sitruunatahnasta sen hillittömän makeuden takia. Korvasin ohjeen sitruunatahnan  maustamattomalla tuorejuustolla. Toimi ihan hyvin ja oli ihan tarpeeksi makea tämäkin versio.

Taikina
400 g Muro-keksejä hienonnettuna ihan ohueksi
n. 150 g maustamatonta tuorejuustoa
120 g sulatettua valkosuklaata

Kuorrute
200 g Candy Meltsejä( valkoisia)
geelikuorrutetta
mustaa koristekuorrutetta

Tein tuon massan tehosekottimessa ja nostin puoleksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan.  Sen jälkeen pyörittelin pallosia ja nostin taas hetkeksi jääkaappiin kylmenemään.

Valkoisen kuoren tein valkoisista Candy Meltseistä,  Candy Meltsit siis sulatetaan mikroaaltouunissa matalassa lämpötilassa hyvin sekoittaen. Upotin tuon palleron puoleen väliin  kuumaa ja sulaa Candy Melts massaan.  Nostin pallerot jäähtymään leivinpaperille ja koristelin jokaisen silmän ensin tekemällä mykiön, sen jälkeen geelikuorrutteella piirsin ja väritin tuon silmän iiriksen.

Noista Candy Meltseistä sanon vielä sen verran, että se joka osaa niitä käyttää niin, että kerroksesta tulee ohut ja tasainen, laittaa ohjeet tännepäin. Hirveä säätö, että sain palloihin edes noinkin hyvän pinnan. Ehdottomasti kannattaa tähän vaiheeseen valmistautua henkisesti tasapainoisella olotilalla, muuten tulee silmistä murukasoja.

Muffinsit

Tein muffinseja oikeastaan neljä eri satsia, joihin laitoin erilaisia täyteitä sisälle. Osaan tuli marjoja, osaan omenoita ja toffeeta, osaan suklaamuffinseja tuli toffeeta ja osaan maapähkinätahnaa.

Päälle tein kuorrutteen kermasta 4 dl, sokerikuorruteesta 3 dl ja rahkasta 4 dl.  Osan kuorrutteesta värjäsin elintarvikevärillä.

Perusohje noille muffinseille on seuraava:
2 munaa
2 dl sokeria
50 g voita
1 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
valitsemaasi täytettä
suklaa versioon olen lisännyt sitten kaakaojauhetta pari ruokalusikallista ja lisännyt vajaan puoli desiä maitoa

- munat ja sokeri vaahdoksi
- voi sukaksi ja sekoitetaan maitoon
-edelliset yhdistetään ja lisätään joukkoon jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri hyvin sekoitettuina joukkoon
- tulee noin 20-30 muffinsia, jotka paistetaan  200 asteisessa uunissa
Tämän ohjeen olen joskus löytänyt jostain mainoslehtisestä ja olen sitä aina varioinnut sen mukaan mitä kaapissa on. Erityisen hyvä yhdistelmä on mustikka- valkosuklaa muffinsit. Olen siis jäisiä mustikoita ja valkosuklaata rouheena lisännyt taikinan joukkoon.

Puukkokakku

Kakku on tehty suklaakakkupohjalla ja siihen on tehty vanilja-valkosuklaakiisselimousse sisälle johon heittelin vähän suklaakeksejä joukkoon. Päällystin kakun vielä ihan ohuella kerroksella tuota muffinsikuorrutetta ja kaulin ihan ohueksi sokerimassan, johon sitten tein tuon haavan  sokerikuorrutteella ja siihen lisäsin poikien puukon.

Muumionakit

Eniten näpertämistä oli noissa Muumionakeissa. Ne on tehty ihan tavallista croisant taikinaa käyttäen. Leikkaisin ohuita pitkiä "käärinliinoja" taikinasta. Nakkiin tein kolme viiltoa, kädet ja jalat irrottaen ja "käärinliinat" puörittelin nakien ympärille. Vei aikaa, mutta lopputulos on ihan hauska.  Lisänä vähän ketsuppiverta.

Noitahatut

Noitahatut tein Dominokekseistä ja amerikan herkuista eli Herseysin suukkoista. Tuo suukko laitetaan sokeritahnalla kiinni dominokeksin päälle ja reuna koristellaan värillisellä sokerimassalla. 

Poikien Halloween teemaset synttärijuhlat osa 1

Tänä vuonna nuo poikien yhteiset synttärijuhlat vähän myöhästyivät ja päätimme yhdistää Halloween juhlinnat ja poikien synttärit.

Sain listan toiveista, joita nyt yritän sitten parhaani mukaan toteuttaa. 

Tässä vaatimaton lista:

- luita

- verisiä puukkoja

- hautakiviä

- kakku, jossa on ihossa verisiä viiltoja

- silmämunia

Eilen tein luita marengista, seuraavalla vaahtotaikina pohjalla. 

- kananmunan valkuaista

- 3 dl sokeria

-1 tl vaniliinisokeria

Vaahdotin kaikki ainekset tiukaksi valkoiseksi vaahdoksi. Tähän meni yllättävän pitkä aika, luultavasti noin 15 minuuttia. Vaahto pysyi astiassa, vaikka käänsin astian ympäri.  Tämä on kuulema se marengin tekemisen kaikkein tärkein sääntö.

Pursottelin nuo luut ihan vapaalla kädellä muotoonsa. Paiston marengit kiertoilmauunissa ensiksi 80 asteessa 2 tuntia ja sitten laitoin uunin 50 asteeseen 2 tunniksi. Lopulta poistin uunista lämmöt kokonaan ja jätin marengit sinne kovettumaan. Nää onnistuivat varsin hyvin ja lasten mielestä ne on herkullisia. Olenkin nyt joutunut vahtimaan näitä luita vähäjärkisen koiran lailla, muuten meinaavat hävitä kokonaan. 

Ai niin, pikku vinkki. Kannattaa ehdottomasti laittaa leivinpaperin päälle vaikka perunajauhoja ohuelti, vaikuttaa varmasti positiivisesti luiden irroittamiseen leivinpaperista. Osa näistä luista nimittäin jatkojalostui katkenneiksi.  Se ei kuitenkaan haittaa yhtään Halloween juhlissa!

Omenaa, omenaa, omenaa...

Pitkästä aikaa päivitän, kun olen ollut tässä vähän reissun päällä. Kotona odottikin sitten 150 kiloa omenaa, joista piti keksiä jotain marttamaista. Suuriosa noista omenoista oli kesälajiketta, joten oli jo hieman hätä päästä tekemään mehut. Talvilajikkeethan ovatkin sitten melkein parhaimmillaan lokakuun alkupuolen aikaan, mehustusta varten. Itse en tätä tiennyt, mutta ystäväpiirissä on yksi omenamehun saloihin vihkiytynyt elintarvikeasiantuntija, hän asiasta minuakin informoi.

 Osa omenoista oli jo hieman päässyt rypistymään, mutta muuten  ne oli hyväkuntoisia. Tuosta omenamäärästä pesun yhteydessä heitin menemään noin 30 kiloa.  Eli tosiaan nuo omenat on pestävä ja niistä on huonokuntoiset heitettävä pois. Huonokuntoisilla tarkoitetaan mätiä ja matosia omenoita. Jotkut jättävät jopa hieman tummuneita ja pehmeitä omenoita joukkoon, mutta itse kyllä kaikki tummuneet ja pehmenneet heitin pois. Tuosta 120 kilosta tuli sitten lopulta noin 60 litraa mehua. Sitä olisi todennäköisesti tullut hieman enemmän jos puristus olisi tapahtunut muutamaa viikkoa aikaisemmin. Rypistyneitä omenoista oli kuitenkin haihtunut nestettä jonkin verran säilytyksen aikana.  Marttojen mehuasemalla saa mehunsa joko pastöroituna tai pastöroimattomana. Otan joka vuosi koko satsin pastöroituna, jonka olen pullottanut pakastepulloihin ja laittanut pakasteeseen. Pakastettavia mehuja ei tosin tarvitsisi välttämättä pastöroida, mutta lapsiperheessä tuo pastörointi on monesti ihan fiksua useasta eri syystä. Yksi syy on esimerkiksi se, että aina säännöllisin väliajoin joku kavereista on käynyt avaamassa pakastimenoven tai vetänyt töpselin pois seinästä. Juu, siinä on sitten mukava ollut joko heitellä osa pakastetuista tuotteista pois tai keitellä suuria määriä hilloja seuraavat pari päivää.  Pastöroidut tuotteet säilyvät viileässä vielä jonkin aikaa sulatuksen jälkeenkin. 

Sain vielä naapureiltakin kymmenisen kiloa omenaa, jotka sitten pilkoin ja sokeroin ja laitoin omenapiirakoita varten pakastimeen. Tää säilöminen saa miun sisäisen martan tyytyväisenä taputtamaan käsiä yhteen. 

Kuumaan päivään kylmää ruokaa

Nää kuumat päivät innoittaa kymien ruokalajien tekemiseen. Tein tänään salaattia, joka on oikeastaan enemmän dippia maissilastujen kanssa, mutta menee hyvin ihan tavallisena lounassalaattina kuumana kesäpäivänä. Tämän kanssa ei tarvitse uunia, eikä kummoisia keittiötarvikkeita, mutta se pitää säilyttää kylmässä.  Tämä on myös parhaimmillaan kun sen tekee edellisenä iltana, jos sitä tarjoilee lounaaksi. Innoke tähän salaattin tuli kahdesta erillisestä amerikkaisesta reseptistä( Zesty Black Bean Salsa ja Robert´s Corn Dip).



1 säilykepurkki makeaa maissia ilman lientä
1 säilykepurkki mustia papuja( pieniä)huuhdeltuna

pieni tukku korienteria pilkottuna
puolikas paprika( keltainen tai punainen)
8-10 pikku tomaattia pieniksi pilkottuna

1 tl suolaa
2 tl valkosipuli suolaa tai kuivttua jauhettua valkosipulia
1 tl rouhittua mustapippuria
2-3 isoa ruokalusikallista hapankermaa tai kermaviiliä


Sekoita säilykkeet ja vihannekset keskenään, sekoita hapankermaan tai kermaviiliin mausteet ja lisää salaatin joukkoon. Tarkista maku. Laita kylmään odottamaan tarjoilua. Tarjoile esimerkiksi maissilastujen kera tai isompana annoksena salaatina tai pääruuan lisukkeena. Kestää jääkaapissa 2-3 vuorokautta hyvänä.

Paperinkeräys kassi

Tein kesäkuussa neljä kankaista säilytyslaatikkoa ja uhosin toteuttavani vielä isomman laatikon samalla kaavalla paperinkierrätyskassiksi.  No, nyt sen sitten väänsin sinisestä pellavakankaasta ja jäykästä puuvilla kankaasta. Tuo puuvillainen kangas on aika paksua ja se muistuttaa jopa hieman markiisikangasta, tosin ei ole ihan niin tukevaa. Ommellessa tuo kangas oli aika hankalaa ja katkoinkin kertaalleen ompelukoneen neulan. Halusin kuitenkin, että kassi olisi kestävä ja että se ei ihan puolityhjänä valuisi maata pitkin.

Suurensin kaavaa reilusti puolet isommaksi ja lisäsin kaikkiin kulmiin ja saumoihin kovikekangasta. Lisäksi laitoin laatikkoon kankaisen kantokahvan. Mitat tälle on kassille on: korkeus 28 cm, pituus 43 cm ja  leveys 31 cm.