DIY deodorantti kokeilu

Mainitsinkin tuossa aikaisemmassa kirjotuksessani, että olen tehnyt  kevään aikana onnistuneita( lukuunottamatta tuota arabian vaha) itsetehtyjä kauneudenhoitotuotteita.

No muutama viikko sitten löysin reseptin miten tehdä oman deodorantin. Niin, siis olen ollut jo muutaman kuukauden ilman deodoranttia, kun kainalot on ärtyneet noista kaupan deodoranteista. Ja vaikka kohtuullisen hyvin tunnunkin pärjäävän ilman deodoranttia( ainakin luulen niin)ajattelin että voisihan sitä kuitenkin ainakin juhlahetkinä käyttää. Juu tässä tuli nyt varmasti joillekin liikaa informaatiota, pahoittelen.  Joten päätin sitten kokeilla tätä reseptiä, jota tekijä ainakin kehui ihan intona.

Helppoahan tämän dödön tekeminen ainakin oli ja nyt on ollut kyllä paljon varmempi olo muutaman viikon kun olen tätä dödöä käyttänyt. Kaikki tuotteet ovat keittiötavaraa, lukuunottamatta appelsiinitippoja, joita reseptissä kehoitettiin laittamaan useita tippoja. Itse laitoin vain 3 tippallista.

5 ruokalusikallista kookosöljyä (extra virgin)
0,5 dl ruokasoodaa
0,7 dl maissitärkkelystä
3 tippaa eteeristä öljyä (appelsiini) tai jotain muuta, halutessaan voi laittaa useampaa öljyä

 Kookosöljy sulatetaan vesihauteessa ja seokseen lisätään eteeriset öljytipat. Seos on tarkoitus vain sulattaa, ei keittää, joten älä jätä seosta vesihauteeseen aineiden sulamisen jälkeen.  Kuivat ainekset sekoitetaan huolellisesti yhteen ja kookosöljy kaadetaan juoksevana sekaan voimakkaasti sekoittaen. Seoksesta tulee kokoajan kovenevaa taikinamaista massaa, jota voi alkaa muotoilemaan sormin. Muotoilin deodorantista pitkulaisen pötkylän, jonka ympärille käärin tuorekelmun. Laitoin jääkaappiin pariksi kymmeneksi minuutiksi ja nyt tuo pötkylä on ihan kiinteä ja sitä on helppo levittää kainaloihin.  Olen käyttänyt nyt muutaman viikon ja iho ei ole ärtynyt ja dödö ei ole ainakaan omasta mielestäni pettänyt edes jumpassa.  Seuraavaa varten hankin deodoranttipidikkeen tai muotin jostain.

Deodorantti sekoitusvaiheessa

Deodorantti valmiina

Tuoksu tässä do-it-yourself deodorantissa on kookos-appelsiini. Kun valitsee tuota deodoranttinsa tuoksua( jos sellaisen haluaa) kannattaa tosiaan huomioida se, että kookosöljyssä on oma tuoksunsa ja ihan mikä tahansa tuoksu ei käy. Tuohon saattaisi sopia hyvin vanilja. Itse tosin en enää, 90-luvun Body Shopin vaniljahajuveden ylikäytön jälkeen, vaniljatuoksusta hirveästi jaksa innostua.

Dödöön tarvittavat materiaalit löytyvät helposti tavallisista ruokakaupoista ja luontaistuotekaupoista.

Lopullinen keittiö ja sen kuvat

Viime viikolla saimme sitten tuon keittiöremontin vihdoin päätökseen. Ihan vieläkään en voi kehua tätä keittiön toimittajaa, mutta en nyt kotimaista firmaa halua ihan mollatakkaan. Eli saimme ne puuttuvat osat melkein 5 viikkoa myöhässä ja pyytämäni lasihyllyt (hyvitykseksi koko sotkusta) saapuivat tavallisina hyllyinä. Sain kuitenkin ne vajaan viikon päästä tuosta korjauslähetyksesta kotiin kannettuina. Ihan ei ehtinyt ajallaan siis tuo korjauslähetys ja siitä tuli jos jonkinlaista mielipahaa, mutta nyt keittiö on VALMIS. Kovasti pahoittelivat ja kyllä myönsivät omat virheensä. Ja henkilökunta oli kyllä kaikin puolin mukavaa ja kaikillehan niitä virheitä kuitenkin sattuu.

Sähkäri kävivät vielä viime viikolla tekemässä viimeiset asennukset ja nyt keittiössä on kolmessa kohtaa erilliset led-työskentelyvalot. Eli keittiö on todella hyvin valaistu. Sähkötyöt hoiti Sähkötoimisto Lehto. Olemme käyttäneet heidän palvelujaan jo vuosien ajan. Aina ovat ajallaan, työ on siistiä ja palvelu moitteetonta.

Keskellä keittiötä on saareke, johon mahtuu aika kivasti keittiötarvikkeita ja materiaaleja. Päällinen on valkoista kvartsipuristetta. Se on todella helppo pitää puhtaana ja leipomuksen jäljetkin lähtee pinnasta pelkällä hennolla pyyhkäisyllä.

Ikkunan yläpuolella on suljettava hyllystö, johon mahtuu kaikki paremman lasit ja tarjoiluastiat. Ne on siellä pikkumiesten pääsemättömissä.  Kaikkien kaappien pinta on kiiltävää materiaalia, jota on helppo pitää puhtaana. Siivousta helpottaakseni päädyin myös kahvattomiin pelkällä ponppusalvalla suljettaviin  kaapinoviin. Sormenjäljetkään eivät näy tässä materiaalissa kauhean selvästi.

Tiskipöydän materiaaliksi valittiin ihan rosteriteräs, koska sen alle tuli Fisher ja Paykelin rosteriteräksisinen laatikkotiskone. Tähän kohtaan välitilaan laitettiin tapetin päälle ihan tavallinen lasi suojaamaan tuota tapettia. 

Halusimme, että keittiön pinnat olisivat tyhjiä, joten kaikki työvälineet pyrittiin integroimaan keittiöön. Sen vuoksi päädyimme integroitavaan kahviautomaattiin. Sen yläpuolelle asennettiin vanha mikro. Näin tuohon torniin saatiin integroitava jääkaappi alaosaan ja tornin yläosassa on vielä pieni kaappi säilytystilaa. Tämä idea oli täysin omani. Keittiöfirmoissa tarjottiin vain vaihtoehdoksi kahta eristä jääkaappipakastinta. 

Keittiön liedeksi valikoitui Smegin induktioliesi, joka on leveydeltään 90 senttinen. Päädyimme tähän koska vanhan kotilieden ja oven välitilaksi jäi 90 senttiä.

Lieden päälle halusin laittaa ruuan tekemisessä tarvitsemiani öljyjä, joten laatoituksen yläosaan rakennettiin kapea hylly.  Keittiökaupassa ei ollut kuin lasisia ja puisia hyllyjä( kalliiseen hintaan), joten päätin että tuo hylly rakennetaan itse. Se on noin 15 senttiä kapea alumiininen hyllytaso. Keksin muokata tuon hyllyn valutöissä tarvittavasta suoristimesta.  Eli suoristin maksoi muistaakseni 5 euroa Puuilosta ja katkaisin sen sopivan levyseksi. Päihin liimattiin samasta kaapaleesta tehdyt päätylevyt. Hyllyn reunaan porattiin reiät, johin pursotettiin silikonimassaa. Reikäosat työnnettiin seinään kiinnitettyihin ruuveihin. Kuivuminen kesti muutaman viikon ja kuivumisen jälkeen laatan ja hyllyn välitilaan pursottiin viimeinen silikonisauma.

Hyllyn päällä olevat öljypullot ovat, yhtä lukuunottamatta, talon ensimmäisen omistan kauniita vanhoja ryyppypulloja, jotka löytyivät kellarikerroksen hiekasta, ilmeisesti vaimolta piiloitettuna. Olen pitänyt niitä säilössä monta vuotta toiveena, että ne johonkin voisin käyttää. Nyt löytyi Reiskan viinapulloille sopiva käyttökohde. Saatan täyttää yhden pullon vanhojen aikojen muistoksi viinalla. Sitähän voisi sitten käyttää vaikka ruokaan tai kokin kunnonkohottajana.

Keittiö vaikuttaa oikein toimivalta ja varmasti se sitä onkin, sillä se on tehty hyvin pitkälti samalla suunnitelmalla kuin vanha oli tehty. Nyt vain muutimme ne kohdat keittiöstä, joihin emme olleet vanhassa keittiössä tyytyväisiä.

Kodinkoneet ja keittiön kaapit maksoivat 10500 euroa. Sen päälle tuli laatat, lasit, tapetit, maalit, hylly ja työt. Työhön meni hieman enemmän kuin olin budjetoinnut, johtuen noista keittiöpaketin vajaavaisuuksista. Toisaalta säästin ison rahan kodinkoneiden ostamisessa kun käytin tuota Gigantin Outletia. Ja kilpailuttaminen auttoi kyllä noiden materiaalien hankintakustannuksiin.  Säästin siinäkin melkein tonnin, kun tein kilpailuttamisen kaikille materiaaleille.

Asennustyöt, tapetoimisen ja laatoittamisen teki Pikku Jobi (Lappeenranta). Siinä on myös firma, josta miulla ei ole kyllä huonoa sanaa sanottavana. Ovat tehneet meille paljon ja kaikki on ollut hyvin tehtyä. Laskuissa ei ole ollut moittimista ja paljon ollaan saatu myös vinkkejä remontoimiseen juuri Veskulta. Voin kyllä lämpimästi suositella.

Kaikista keittiöfirman huolimattomuuksista huolimatta koen, että tämänkin remonttiprojekti oli varsin antoisa ja hauska homma. En nyt ihan heti tekisi uudestaan, mutta voisihan sen tuon keskikerroksen pikkuvessan vielä tässä keväällä uudistaa, jos vaan saan kaavittua tarpeeksi rahaa sen toteuttamiseen.

Kierrätystä miesten paidoista

Kaappiini on kerääntynyt miesten isoja paitapuseroita. Älkää vaan kysykö  miten tai miksi. Niitä on vaan sinne kertynyt. Ei meille kukaan vaatteitaan ole jättänyt, mutta mie kai niitä jostain keräilen toiveena, että keksin jonkin kuningasidean miten niitä kierrättää.  Ei, älkää pelätkö, että seuraavan kerran kun kutsutte minut kylään mukana lähteen kasa miesten paitoja( tai muuta kierrätykseen sopivaa tavaraa). Ihan olen niitä kirppareilta keräillyt vuosien saatossa. 

Nyt olen valmistanut muutaman essun noista paidoista. Idean sain yhdeltä käsityösivulta, mutta taas vähän mukaillen olen tuon oman mallini kehittänyt. Siinä mallissa kaulusosa oli kokonaan poistettu, mutta omaani varten jätän tuon kaulusosan kokonaan paikoilleen halterneck-tyylisesti. 

Leikkasin paidan selkäpuolen puoleen väliin asti  pois, jättäen kauluksen jäljelle sekä leikkasin etuosasta kaunaloiden suuntaisesti hihaosat pois.  Selkäosan jäljelle jääneen kappaleen leikkasin keskeltä auki. Näin sain paitapuserosta esiliinan, jonka  reunat päärmäsin puuvillaisella kaitanauhalla. Takaosan kappaleisiin tein paidan loppuosasta nauhat, jotka kiinnitin selkäkappaleiden yläkulmiin kiinni.

Nyt olen tätä essuani pitänyt päällä ja ihan toimivalta se tuntuu. Kovikekangasta olisi kenties voinut laittaa noihin etuosan saumoihin, koska nyt ne hieman lepattavat.  Eteen voisi myös lisätä muutaman taskun. Nuo miesten paidan taskut osuvat itselläni vähän hankalaan kohtaan, mutta helmaan taskut varmasti sattuisivat paremmin. Halutessa essua voisi tietysti pidentää jatkamalla helmaa toisella kankaalla tai leikata selkäpalasta kappale eteen.

Poika toimi tänään kuvaajana ja lähdin just liikkelle neuvomaan kameran toimintaa, kun hän sai kuvan napattua. 

Voihan arabialainen vaha

Olen tässä kevään mittaan kokeillut erinäisen

määrän erilaisia Keittiökaappi kauneudenhoito- reseptejä, jotka ovat useimmiten onnistuneet oikeen loistavasti. Olen nimittäin herkkä hajusteille, joten en tykkää käyttää noita kaupan aineita. Niissä häiritsee hajujen lisäksi hinta( pihikin kun olen ) ja ihon herkkyys. Olen allerginen ilmeisesti jollekin säilöntäaineelle, mutta en tarkkaan tiedä mille, joten en uskalla  kauheasti kokeilla erilaisia voiteita. Olen siis tehnyt itse puhdistus ja kuorinta-aineita, joita käytän tätä nykyä melkein päivittäin. 

Näiden onnistumisen kokemusten siivittäminä rohkaistuin kokeilemaan arabialaisen vahan tekoa.   Siis sen vahan, jolla voi kätevästi( vaan ei kivuttomasti) poistaa  ihokarvat.  Löysin You Tubesta  havainnollistavan ohjevideon tuon vahan valmistuksesta. Tyttö videossa keitteli vahan sokerista, suolasta, sitruunasta ja tilkasta vettä ja se näytti ihan samalta kun millä minulta on joskus Sansibarilla poistettu säärikarvoja.  Siinä hämmentäessäni sitä ihan hyvältä näyttävää siirappimassaa, näin jo itseni silkkisäärisenä kesämekossa kirmailevan pitkin elovenapeltoja. Juu, juu, hiukset vaan hulmusivat siinä filmissä. 

Osoittautui kuitenkin, että tämä on sellainen taiteenlaji, että saattoi sitten tämä kokeilu jäädä viimeiseksi kerraksi. Videon tyttönen ohjeisti kaatamaan sen kuuman siirapin kivitasolle. Hetken aikaa harkittuani päädyin kuitenkin kaatamaan siirapin tiskipöydälle, siinä pelossa, että tuo meidän hieno uusi kvartsisekoite-kivitaso ei tykkäisi hyvää kuumasta tummanruskeasta siirapista maidonvalkoiselle hipiälleen. En tiedä oliko tämä se käänteentekevä virhe hyvästä alusta heikkoon lopputulokseen. Vai oliko se se tosiasia, ettei  omat kätöseni olleet kyllin vahvat ja karaistuneet vaivaamaan nopeassa tahdissa kylmenevää ja kovettuvaa siirappitahnaa riittävän nopein ja voimakkain liikkein. Lopputulos oli kuitenkin se, että tuo arabialainen ihokarvavaha jämähti meidän tiskipöydän pintaa kuin tauti. Se näytti kaikkea muuta kuin siltä vahalta mitä You Tube-videon tyttönen esitteli ja aivan varmasti se oli eri rotua sen vahan kanssa, jolla minulta ne säärikarvat oli siellä Sansibaarilla poistettu. Se tuntui kovalta ja terävältä lasimassalta ja ulkonäöllisesti se muistutti isomman nisäkkään jätöstä.  

Onneksi materiaalina oli sokeri  ja lähettyvillä ei ollut miestä ja talttaa. Kaadoin päälle vain kuumaa vettä pariin otteeseen ja "vaha"suli pois.  No, sääret on yhä karvaiset, joten joudun vielä  tyytymään toistaiseksi  tavalliseen höylään. Toki otan vastaan vinkkejä siitä miten tuon arabialaisen vahan voi itse keittää...Tai ainakin vinkkejä  siitä mistä sitä voisi tilata. 

Arabialainen vaha (tunnettu myös pariisinvahana) meidän tiskipöydän pintaan liimautuneena.

Jäätelöä jäätelöä

Ihana pääsiäinen koitti ja aloitimme sen reippaasti Repoveden päiväretkellä koko perheen voimin, nuorimman alun vastusteluista huolimatta. Hän olisi halunut mieluummin jäädä äitin kanssa kotiin hemmoteltavaksi ja herkuttelemaan, mutta suostui sitten lopulta ihan iloisella mielellä kun kerroin, että herkkuja riittäisi retkelläkin. Ja totta tosiaan niitä oli ihan kivasti mukana sitten taukopaikalla, jossa joimme pannukahvit ja söimme voileipiä ja paistoimme makkaraa.  Makkaranpaisto meinasi vaan hieman vaarantua vesivahingon takia. Minä olin pakannut mukaan myös pojille mehua ja kuinkas ollakaan pullonsuu oli sitten fuskannut ja kastellut repussa olleet tulitikut. Onneksi makkarapaikalla oli vielä edellisiltä jäänyt vähän hiillosta, niin saimme makkarat sitten kuitenkin paistettua.

Pääsiäisen ensimmäiset päivät oltiin anopin lihapatojen ääressä ja siellä kyllä tulee syötyä anopin ihania ruokia ja leivonnaisia urakalla, luultavasti niin paljon ettei loppu viikkoon tarvitsisi sitten mitään muuta syödäkkään. Kotiin päästyämme mie tein kuitenkin puolitoista litraa mansikkajäätelöä pullien ja muiden herkkujen lisäksi.  Jäätelö onnistui tosi hyvin, vaikka se oli taas sellainen kokeiluerä.  Korvasin kondensoitua maitoa kermalla ja jäätelöstä tuli jäisempää kuin tuosta lakritsijäätelöstä.

Mansikkajäätelö

 6 dl mansikkakermaa( Valio)
1 purkki kondensoitua maitoa
 vaniljatangon siemenet
2,5 dl pakastemansikoita jäisinä

Vaahdotin kermat ja lisäsin joukkoon maidon ja vaniljatangon. Pilkoimme mansikat ihan pieniksi ja sekoitin joukkoon. Tein satsin aamulla ja iltapäivällä se oli jo jäätynyt.

  Repovesi kuvia

Lakritsijäätelöä, nam!

Tein viikonlopuksi kotiin jääville sankareilleni satsin lakritsijäätelöä. Itsekin sitä maistelin perjantai aamuna siinä pelossa, ettei sitä olisi jäljellä yhtään, kun sunnuntai iltana tulen takaisin.  Resepti on muunnos espresso jäätelöstä, jonka ohjeeseen olen joskus törmännyt.  Olen samalla ohjeella tehnyt joskus myös vaniljajäätelöä.


Resepti on nolon helppo, eikä siihen tarvita jäätelökonetta. Lopputuloksesta tulee samettisenpehmeä ja  lakritsainen.

4 dl kuohukermaa
2 prk kondensoitua maitoa
2 rkl ( kukkuraista)lakritsijauhetta esim. Urtekram
1 vaniljatangon siemenet

Kuohukerma vispataan kuohkeaksi ja joukkoon lisätään kevyesti vispaten kondensoitu maito. Lopuksi sekoitetaan lakritsijauhe ja vanilja joukkoon. Pakastetaan mielellään laakeassa rasiassa yön yli.



Tästä ohjeesta riittää useammalle, koska tuo kondensoitu maito on melko makeaa. Luultavasti riittäisi myös yksi purkki  kondensoitua maitoa ja vastaavasti voisi lisätä 1 dl kermaa, jotta jäätelöstä saa vähemmän makean version. Itse pidän kyllä siitä, että jäätelö on makeaa, koska sillon sitä tulee otettua huomattavasti vähemmän. Lakritsajauheen määrää voi oman maunmukaan säädellä.

Ompelua

Olin viikonloppuna Tallinnassa paikallisen ompeluseuran kanssa. Juu, kuullostaa varmasti vauhdikkaalta ja kostealta viikonlopulta. Sekaisin menin ainakin, ja niin meni suurinosa matkaseurueesta, nimittäin pääsimme moneksi tunniksi naisporukalla Viron Karnaluksiin( käsityökauppa) shoppailemaan. En ole itse mitenkään hurja shoppailija, lähinnä teen täsmäiskuja vaatekauppoihin jos jotain todella tarvitsen. Nämä kangas/ompelutarvike/kivi/siivousväline/työkalukaupat on sitten omassa elämässäni ihan oma lukunsa. Niissä lähtee helposti mopo käsistä ja pahasti. Olen mitä ilmeisemmin perinnyt tämän lahjani äidiltäni, jolla oli omassa lapsuudessani tapana tehdä minulle ja siskolle kaikki vaatteet itse. Kun tarvitsimme uusia vaatteita, äiti vei minut ja siskon kangaskauppaan valitsemaan mitä halusimme. Ja näiden täsmäostosten lisäksi hän kyllä harrasti myös kangashamstrausta, paheeseen johon itsekin myönnän auliisti sortuvani usein. No sain viettää tuolla Karnaluksissa melkein kolme tuntia( jälkeenpäin arvelin meidän olleen siellä noin tunnin)ja sen jälkeen pääsin myös lähellä oleviin muihin kangaskauppoihin. Ja lähtihän sieltä mukaan ihan kivasti tavaraa.   

Keskimmäiselle nuorelle herralle olin luvannut tehdä uuden kylpytakin, joka muistuttaisi Obi Wan Kenobin kaapua. Ostin sitä varten palan ohutta puuvilla froteeta väriltään tummansininen. En ollut,  tuttuun tyyliini, katsonut yhtään etukäteen mitään kaavoja tai edes miettinyt kuinka monta metriä kangasta tarvitsen. Kaavat jäljensin pojan vanhasta kylpytakista, lisäsin vain vähän saumavaroja, ja pituutta. Hihojen suihin lisäsin 7 sentin käännetyt hihansuut( niillä on varmaan joku oikeakin nimikin), collegekankaan jämästä. Tein hupun sisäosan myös samasta sammaleenvihreästä collegesta.  Takin selkään tein rypytyksen, jotta se istuisi hoikan herran päälle paremmin.

Ihan hyvä siitä tuli, joskin hieman isompi kuin olin ajatellut, mutta toisaalta meneepähän pidempään. Ja toisaalta jos pituutta olisi ollut vähemmän tuon alkuperäinen ajatus kaavusta olisi kärsinyt. Hirveän paljon pidempää en kaavusta tohtisi tehdä, kun helmoihin herkästi  sotkeutuu ja kaatuu. Poika oli itse takkiin tyytyväinen.