Jotain jo valmistakin

Remontti on edennyt aika vaivattomasti eteenpäin ilman sen suurempia kommervenkkejä, mitä nyt viemäriputken pää hävisi kerrosten väliin hetkeksi lavuaarin purkutyön päätteksi. Sunnuntainahan tämä moka tietysti tapahtui, joten jouduimme kyllä ihan itse korjaamaan tilanteen. Onneksi saimme itse kohtuullisen nopealla aikataululla korjattua ja ammattimies tuli vielä tarkistamaan että liitos on pitävä.

Lisäksi hieman lisä päänvaivaa on tuottanut keittiön seinien edellinen remontti, joka oli tehty huonosti tai ainakin hieman erikoisella tavalla. Pinkopahvin päälle oli asennettu uutta seinää, jota ei oltu viety lattiaan asti. Nyt sitten kun me hiotutimme tuon lattian, tuo lattian ja seinän välinen rako kasvoi entisestään ja jouduimme paklaamaan lisäsenttejä seinään sekä ylhäällä että alhaalla seinän reunassa.  Tämä aiheutti ylimääräistä vaivaa. Osan teimme itse tuosta ja osan teki remonttimies.  toki olisimme voineet ratkaista muutamalla muullakin tavalla tuon ongelman, mutta päättelimme että tämä tapa oli kuitenkin nopein ja edullisin. 

Eli kun olimme saaneet olo-ja ruokailuhuoneen kuntoon pitikin keittiö purkaa ja välineet pakata ja siirtää laatikot tuohon olehuoneeseen ja perustimme ruokailuhuoneeseen retkikeittiön. Se sydän on jääkaappipakastin ja mikroaaltouuni. Vesi käydään kahvinekeittoa varten hakemassa keskikerroksen vessan hanasta. Näin olemme pärjänneet ihan hyvin jo viikon.  Pakastin ennalta  noin 1, 5vkon ruuat, joita olen nyt sitten sulatellut ja lämmitellyt iltaruuaksi. 

Kaikki muut osata keittiöön on jo saapuneet, odotamme ainoastaan kaappeja, tasoja ja jääkaappia. Muuten astianpesukoneet ja muut kodinkoneet odottavat asennusta autotallissa. Sen verran jännitysmomenttia tulee vielä tuohon ensi viikon asennukseen, että keittiöfirma ilmoitti tuon kivitason toimittajan joutuneen yrityssaneeraukseen. Itse en asiasta osaa olla kovin huolissani, kun ei tälläisestä asioista paljon stressaa, mutta keittömyyjä vaikutti hieman hermostuneelta asian johdosta. 

Tämän viikon loppupuolella remonttimies Vesku kävi tasaamassa seinät , jotka sitten yhdessä maalattiin. Eilen hän laittoin tapetit seinille. Tila näyttää jo nyt tosi hyvältä omaan ja miehen silmään. Pojat eivät tunnu tuosta ulkonäöstä sen enempää piittaavan. "Juu juu, hyvä on", kuuluu vastaus kun olen tiedustellut, että onko uuden keittiön tapetti mieluinen.  Katse ei edes pyörähdä keittiön seinien suuntaan.  

Vesku laatoitti myös viime viikolla tuon kotilieden takaisen seinän isolla valkoisella laatalla puskusaumaan, kun vanhasta laatoituksesta opin ainakin sen verran, ettei noita saumallisia laatoutuksia paljon keittiössä kannata käyttää ellei intohimona ole siivous ja vaikeiden tahrojen hinkkaus. Itselläni ei moista intohimoa ole, eikä kyllä tuo miehenkään rakkaus pikku yksityiskohtiin ole laatoituksen laastinvälien puhtaanapitoon riittänyt.  Luultavasti tämä on ihan tervettä. 

Ensi viikonloppuna, jos kaikki menee hyvin, meillä on valmis keittiö ja sitten lähden minä vähän shoppailemaan uusia laseja, ruokailuaseita, veitsiä ja muuta sellaista rekvisiittaa. Osan vanhoista keittiövälineistä lahjoitinkin jo pois, joten nyt niitä on pakko sitten ostaa uusia.

Ainiin, viime viikolla tuli  tuo yleiskone. Löysin siihen ihan unelmahinnan Gigantti outletistä. Eli Boschin kone, joka ulosmyynti hinta oli  kaupassa 699 e.  Se on metallirunkoinen ja osainen kone jossa on lisälaitteena myös tehosekoitin. Tuolta Gigantti Outleistä kävin kyttäämässä tuota tai yhtä toista mallia usean viikon ajan ja sitten löysin tuon. Tarjosin siitä 350 e, ja yllätys yllätys tarjoukseni meni tuolla hinnalla läpi! Se sisälsi postituksen lähimpää postiin. Se on vielä paketissa, mutta olen kuullut tuosta mallista paljon kehuja, joten odotukset ovat suuret. Tosin olen tähän mennessä leiponut ja laittanut ruokaa ihan tavallisella käsikoneella, joten oli kone melkein millainen tahansa, se on kuitenkin parempi kuin tuo vanha malli. 

Vanha kotiliesi näyttää kovin pieneltä. Takana uusi laatotus

Keittiö kaaoksessa

Keittiön kaappien siältö olohuoneen lattialla ja eteisen kaapit keskellä olohuonetta. Keskimmäinen ihmettelee meininkiä

 Remontin aikana vanhoista taloista löytyy aina edellisten asukkaiden värimieltymyksistä kertovia kerroksia. Eteisen väritystä seitsemänkymmen luvulta. Ihana pirteä oranssi ; )

Kaapien ja katon kaunis puupinta tulee hyvin esiin uuden tapetin korostamana.

Uutta pintaa

Remonttia, remonttia....

 Aloitimme viime viikolla tuon keskikerroksen remontin, josta mainitsinkin jo aikaisemmin. Pakkasin siis kaikki olohuoneen ja ruokailuhuoneen tavarat laatikoihin ja siirsin syrjään seinien maalausta ja lattioiden hiomista ja maalausta varten. Pelkästään kirjoista kerääntyi kymmenkunta isoa laatikkoa, jotka sitten raahasin yläkertaan ja kellariin odottamaan.  Mistä niitä on niin hirveästi kertynytkin, vaikka olen ollut jo ainakin kolme vuotta kirjan hankkimislakossa. No, sitä lakkoa rikotaan kyllä jonkin verran, mutta ainakin ostaminen on vähentynyt.  Jossakin aiheessa jouduin välttelemään kirjakauppoja, kun niistä aina lähti jotain mukaan. Nyt päätin, että joitakin kirjoja laitan pois, ainakin kymmenkunta kirjaa olen nyt valinnut kierrätykseen laitettavaksi. Tämä voi kuullostaa vähän hassulta, mutta tälläiselle kirjahamstraajalle tämä on ISO päätös! 

Ennen hiontaa maalasimme nuo vanhat pinnat uudestaan aavistuksen vaaleammilla sävyillä ja uunit maalattiin myös kokonaan. Miehen kanssa olemme tehneet niin paljon remonttia, että olemme kehittyneet varsin nopeiksi ja tehokkaiksi maalareiksi. Teimme nuo seinät vuorokaudessa. Illalla maalasimme pinnat kertaalleen ja aamulla minä maalasin uuden pinnan molempiin huoneisiin sekä käsittelin kertaalleen tilan takat. Illalla maalasin takat vielä uudelleen ja seuraavana aamuna poistimmekin jo teippauksen. Teippauksiin menee itse asiassa aina melkein kaikkein eniten aikaa, vaikka teemme nekin vauhdilla. Lattiahioja tuli sitten seuraavana aamuna ja hioi molempien huoneiden lattiat kuntoon. Pääsimme maalaamaan lattian vielä samana päivänä kertaalleen, kun olemme taas teipanneet uunien rajapinnat. Ja seuraavana päivänä maalasin lattiat vielä uudestaan.  Illalla käsittelimme sitten nuo listat hiekkapaperilla ja valkoisella maalilla. Mies ajoi vielä listojen taakse urat jyrsimellä, joten pääsimme tällä kertaa laittamaan nuo sähköjohdot listojen taakse piiloon. Se tulee jatkossa helpottamaan tavattomasti siivousta. 

Lattianväriksi valittiin helmenharmaa, jossa on aavistus sinistä. Valinta oli tehty jo aikaisemmin, kun maalasimme yläkertaan johtavat portaat tuolla samalla sävyllä. Talon ulko-ovet on myös maalattu samalla sävyllä. Halusin alanperin tuon harmaan sävyn koska se antaa raikkautta ja valoa taloon. Edellinen omistaja oli suosinut paljon keltaisen ja ruskean sävyjä talon ulkopinnassa sekä muutamassa kohdassa lattioita. Keltainen on myös kaunis väri, mutta keltaisten kanssa pitää mielestäni olla tosi tarkkana, koska keltainen helposti alkaa muuttua tosi tunkkaiseksi kun siihen tulee vähänkin likaa, erityisesti sen tietysti huomaa jos keltaista on käytetty ulkopinnoissa.  Ruskean ja keltaisen yhdistelmä on myös aika yleinen monissa vanhoissa taloissa(kuten oli myös tässä), jotka on remontoitu 70-luvulla. Ruskea helposti korostaa tuota keltaisen tunkkaisuutta isoissa pinnoissa, joten olemme välttäneet noiden kahden yhdistämistä.

Olohuoneen sävyeron näkee tässä kuvassa parhaiten. Väri on tummentunut vuosien varrella, mutta on myös alkuperäistä väriä hieman pastellisempi.

Emme vaihtaneet noita kymmenen vuotta sitten laitettuja Apila- tapetteja mihinkään vaan teippasimme rajapinnat herkkille pinnoille tarkoitetulla maalarinteipillä. Tapetin olivat oikein hyvässä kunnossa ja emmekä ole niihin kyllästyneitä. Ne oli siis mielestäni aika hyvin valittuja aikoinaan. Nuo huoneiden värit ovat muuten valittu pastelleiksi talon 50-luvun hengen mukaisesti.