Poikien Halloween teemaset synttärijuhlat osa 1

Tänä vuonna nuo poikien yhteiset synttärijuhlat vähän myöhästyivät ja päätimme yhdistää Halloween juhlinnat ja poikien synttärit.

Sain listan toiveista, joita nyt yritän sitten parhaani mukaan toteuttaa. 

Tässä vaatimaton lista:

- luita

- verisiä puukkoja

- hautakiviä

- kakku, jossa on ihossa verisiä viiltoja

- silmämunia

Eilen tein luita marengista, seuraavalla vaahtotaikina pohjalla. 

- kananmunan valkuaista

- 3 dl sokeria

-1 tl vaniliinisokeria

Vaahdotin kaikki ainekset tiukaksi valkoiseksi vaahdoksi. Tähän meni yllättävän pitkä aika, luultavasti noin 15 minuuttia. Vaahto pysyi astiassa, vaikka käänsin astian ympäri.  Tämä on kuulema se marengin tekemisen kaikkein tärkein sääntö.

Pursottelin nuo luut ihan vapaalla kädellä muotoonsa. Paiston marengit kiertoilmauunissa ensiksi 80 asteessa 2 tuntia ja sitten laitoin uunin 50 asteeseen 2 tunniksi. Lopulta poistin uunista lämmöt kokonaan ja jätin marengit sinne kovettumaan. Nää onnistuivat varsin hyvin ja lasten mielestä ne on herkullisia. Olenkin nyt joutunut vahtimaan näitä luita vähäjärkisen koiran lailla, muuten meinaavat hävitä kokonaan. 

Ai niin, pikku vinkki. Kannattaa ehdottomasti laittaa leivinpaperin päälle vaikka perunajauhoja ohuelti, vaikuttaa varmasti positiivisesti luiden irroittamiseen leivinpaperista. Osa näistä luista nimittäin jatkojalostui katkenneiksi.  Se ei kuitenkaan haittaa yhtään Halloween juhlissa!

Omenaa, omenaa, omenaa...

Pitkästä aikaa päivitän, kun olen ollut tässä vähän reissun päällä. Kotona odottikin sitten 150 kiloa omenaa, joista piti keksiä jotain marttamaista. Suuriosa noista omenoista oli kesälajiketta, joten oli jo hieman hätä päästä tekemään mehut. Talvilajikkeethan ovatkin sitten melkein parhaimmillaan lokakuun alkupuolen aikaan, mehustusta varten. Itse en tätä tiennyt, mutta ystäväpiirissä on yksi omenamehun saloihin vihkiytynyt elintarvikeasiantuntija, hän asiasta minuakin informoi.

 Osa omenoista oli jo hieman päässyt rypistymään, mutta muuten  ne oli hyväkuntoisia. Tuosta omenamäärästä pesun yhteydessä heitin menemään noin 30 kiloa.  Eli tosiaan nuo omenat on pestävä ja niistä on huonokuntoiset heitettävä pois. Huonokuntoisilla tarkoitetaan mätiä ja matosia omenoita. Jotkut jättävät jopa hieman tummuneita ja pehmeitä omenoita joukkoon, mutta itse kyllä kaikki tummuneet ja pehmenneet heitin pois. Tuosta 120 kilosta tuli sitten lopulta noin 60 litraa mehua. Sitä olisi todennäköisesti tullut hieman enemmän jos puristus olisi tapahtunut muutamaa viikkoa aikaisemmin. Rypistyneitä omenoista oli kuitenkin haihtunut nestettä jonkin verran säilytyksen aikana.  Marttojen mehuasemalla saa mehunsa joko pastöroituna tai pastöroimattomana. Otan joka vuosi koko satsin pastöroituna, jonka olen pullottanut pakastepulloihin ja laittanut pakasteeseen. Pakastettavia mehuja ei tosin tarvitsisi välttämättä pastöroida, mutta lapsiperheessä tuo pastörointi on monesti ihan fiksua useasta eri syystä. Yksi syy on esimerkiksi se, että aina säännöllisin väliajoin joku kavereista on käynyt avaamassa pakastimenoven tai vetänyt töpselin pois seinästä. Juu, siinä on sitten mukava ollut joko heitellä osa pakastetuista tuotteista pois tai keitellä suuria määriä hilloja seuraavat pari päivää.  Pastöroidut tuotteet säilyvät viileässä vielä jonkin aikaa sulatuksen jälkeenkin. 

Sain vielä naapureiltakin kymmenisen kiloa omenaa, jotka sitten pilkoin ja sokeroin ja laitoin omenapiirakoita varten pakastimeen. Tää säilöminen saa miun sisäisen martan tyytyväisenä taputtamaan käsiä yhteen.