Jotain jo valmistakin

Remontti on edennyt aika vaivattomasti eteenpäin ilman sen suurempia kommervenkkejä, mitä nyt viemäriputken pää hävisi kerrosten väliin hetkeksi lavuaarin purkutyön päätteksi. Sunnuntainahan tämä moka tietysti tapahtui, joten jouduimme kyllä ihan itse korjaamaan tilanteen. Onneksi saimme itse kohtuullisen nopealla aikataululla korjattua ja ammattimies tuli vielä tarkistamaan että liitos on pitävä.

Lisäksi hieman lisä päänvaivaa on tuottanut keittiön seinien edellinen remontti, joka oli tehty huonosti tai ainakin hieman erikoisella tavalla. Pinkopahvin päälle oli asennettu uutta seinää, jota ei oltu viety lattiaan asti. Nyt sitten kun me hiotutimme tuon lattian, tuo lattian ja seinän välinen rako kasvoi entisestään ja jouduimme paklaamaan lisäsenttejä seinään sekä ylhäällä että alhaalla seinän reunassa.  Tämä aiheutti ylimääräistä vaivaa. Osan teimme itse tuosta ja osan teki remonttimies.  toki olisimme voineet ratkaista muutamalla muullakin tavalla tuon ongelman, mutta päättelimme että tämä tapa oli kuitenkin nopein ja edullisin. 

Eli kun olimme saaneet olo-ja ruokailuhuoneen kuntoon pitikin keittiö purkaa ja välineet pakata ja siirtää laatikot tuohon olehuoneeseen ja perustimme ruokailuhuoneeseen retkikeittiön. Se sydän on jääkaappipakastin ja mikroaaltouuni. Vesi käydään kahvinekeittoa varten hakemassa keskikerroksen vessan hanasta. Näin olemme pärjänneet ihan hyvin jo viikon.  Pakastin ennalta  noin 1, 5vkon ruuat, joita olen nyt sitten sulatellut ja lämmitellyt iltaruuaksi. 

Kaikki muut osata keittiöön on jo saapuneet, odotamme ainoastaan kaappeja, tasoja ja jääkaappia. Muuten astianpesukoneet ja muut kodinkoneet odottavat asennusta autotallissa. Sen verran jännitysmomenttia tulee vielä tuohon ensi viikon asennukseen, että keittiöfirma ilmoitti tuon kivitason toimittajan joutuneen yrityssaneeraukseen. Itse en asiasta osaa olla kovin huolissani, kun ei tälläisestä asioista paljon stressaa, mutta keittömyyjä vaikutti hieman hermostuneelta asian johdosta. 

Tämän viikon loppupuolella remonttimies Vesku kävi tasaamassa seinät , jotka sitten yhdessä maalattiin. Eilen hän laittoin tapetit seinille. Tila näyttää jo nyt tosi hyvältä omaan ja miehen silmään. Pojat eivät tunnu tuosta ulkonäöstä sen enempää piittaavan. "Juu juu, hyvä on", kuuluu vastaus kun olen tiedustellut, että onko uuden keittiön tapetti mieluinen.  Katse ei edes pyörähdä keittiön seinien suuntaan.  

Vesku laatoitti myös viime viikolla tuon kotilieden takaisen seinän isolla valkoisella laatalla puskusaumaan, kun vanhasta laatoituksesta opin ainakin sen verran, ettei noita saumallisia laatoutuksia paljon keittiössä kannata käyttää ellei intohimona ole siivous ja vaikeiden tahrojen hinkkaus. Itselläni ei moista intohimoa ole, eikä kyllä tuo miehenkään rakkaus pikku yksityiskohtiin ole laatoituksen laastinvälien puhtaanapitoon riittänyt.  Luultavasti tämä on ihan tervettä. 

Ensi viikonloppuna, jos kaikki menee hyvin, meillä on valmis keittiö ja sitten lähden minä vähän shoppailemaan uusia laseja, ruokailuaseita, veitsiä ja muuta sellaista rekvisiittaa. Osan vanhoista keittiövälineistä lahjoitinkin jo pois, joten nyt niitä on pakko sitten ostaa uusia.

Ainiin, viime viikolla tuli  tuo yleiskone. Löysin siihen ihan unelmahinnan Gigantti outletistä. Eli Boschin kone, joka ulosmyynti hinta oli  kaupassa 699 e.  Se on metallirunkoinen ja osainen kone jossa on lisälaitteena myös tehosekoitin. Tuolta Gigantti Outleistä kävin kyttäämässä tuota tai yhtä toista mallia usean viikon ajan ja sitten löysin tuon. Tarjosin siitä 350 e, ja yllätys yllätys tarjoukseni meni tuolla hinnalla läpi! Se sisälsi postituksen lähimpää postiin. Se on vielä paketissa, mutta olen kuullut tuosta mallista paljon kehuja, joten odotukset ovat suuret. Tosin olen tähän mennessä leiponut ja laittanut ruokaa ihan tavallisella käsikoneella, joten oli kone melkein millainen tahansa, se on kuitenkin parempi kuin tuo vanha malli. 

Vanha kotiliesi näyttää kovin pieneltä. Takana uusi laatotus

Keittiö kaaoksessa

Keittiön kaappien siältö olohuoneen lattialla ja eteisen kaapit keskellä olohuonetta. Keskimmäinen ihmettelee meininkiä

 Remontin aikana vanhoista taloista löytyy aina edellisten asukkaiden värimieltymyksistä kertovia kerroksia. Eteisen väritystä seitsemänkymmen luvulta. Ihana pirteä oranssi ; )

Kaapien ja katon kaunis puupinta tulee hyvin esiin uuden tapetin korostamana.

Uutta pintaa

Rintamamiestalon remontointi   

Keittiöstä on käynti ruokailuhuoneeseen. 

Meillä on vanha rintamamiestalo, jonka ostimme kymmenen vuotta sitten mieheni kanssa ennen kolmen poikamme syntymää. Niin, sieltä kuuluu, joko syviä huokauksia ihastuksesta tai säälistä.  Itselläni huokaukset on toisinaan epätoivon ryydittämiä, toisinaan taas ihastuksen huokauksia. Jos tykkää rempasta niin tälläinen talo on jokanaisen unelma, mutta jos tykkää  uudesta pinnasta ja helposta elämästä kannattaa hankkia talokseen jotain vähän uudempaa. Täällä on fantastinen tunnelma, mutta voin kertoa, että siitä on maksettu paljon rahoja jonossa ja verta, hikeä ja kyyneliä ei ole säästelty. En siis suosittele ihan jokaiselle. Onnekseni mieheni sekä minä olemme varsin stressinsietokykyisiä ja   lapsethan on kasvaneet tähän ikuiseen remontointiin. Tyytyväinen olen myös siitä että mieheni on varsin kätevä käsistään, sillä ja isäni avulla on ollut varsin paljon merkitystä kustannuksissa.  Miehelläni on myös paljon sellaista insinöörimäistä otetta asioiden loppuunviemisestä ja asenteesta, "kun tehdään niin tehdään kunnolla". Itse olisin varmasti jossakin remonttikohdassa jo oikonut, mutta mieheni on raikkaalla tavalla remonttipoliisi. Hän on vuosien varrella tehnyt remontin suhteen paljon taustatyötä siitä miten näitä vanhoja rintamamiestaloja tulee remontoida hyvin ja huolellisesti. Hän on ollut se, joka on vaatinut minun alun vastusteluistani huolimatta kellarikerroksen lattialämmityksen ja muutamia muitakin mukavuutta parantavia uudistuksia tähän taloon. Täytyy myöntää, että olen niistä itsekin pitänyt sitten loppujen lopuksi.  Tosin minä taas olen ollut se joka on tiukasti pitänyt kiinni vanhan talon hengestä ja siitä että taloon ei tule esim. ulkolaudoitukseen mitään piparkakkureunuksia. Olen tiukasti myös pitänyt huolta siitä, että talon ulkonäkö sisältä ei ole liikaa muuttunut moderniksi. Mieheni on ollut kyllä tässä asiassa helposti suostuteltavissa, koska myös hän pitää 50-luvun tyylistä paljon. 

Eli talossa on kaikki tehty viimesen päälle kunnolla. Aloitimme kymmenen vuotta sitten rempan ja se saatiin oikeastaan kolme vuotta sitten päätökseen.  Talossa on käytännössä remontoitu kaikki kadun putkiliittymän asti, paitsi itse emme ole tehneet katolle mitään. Se oli ehditty uusimaan noin kuusi vuotta  ennenkuin meistä tuli talon omistajia. Talo kuului aikasemmin sotilasmestarille, joka oli sen rakennuttanut yhdessä ensimmäisen vaimonsa kanssa heti vuonna 1950. Talo on tehty huolella ja tarkasti, eikä sen remontoinnissa ole tullut vastaan yhtään yllätystä. Osittain tämä johtuu varmasti siitä, että taloa ei oltu rakentamisen jälkeen oikeastaan ollenkaan remontoitu, eikä siellä ollut suihkua, eikä saunaa. Tämä oli oikeastaan suurin syy aikoinaan ostopäätökselle. Eli emme maksaneet ylimääräistä jonkun tekemistä remonteista ja tiesimme ettei talossa ainakaan ole tyypillisimpiä kosteusvaurioita, mitä näissä rintamiestaloissa on esiintynyt. 

Taloon kuuluu myös piharakennus, jossa on saunatilat, omat työtilani ja melko iso autotalli. Siellä emme säilytä autoa vaan minun Triumph-merkkistä( vuodelta 1970) moottoripyörääni ja mieheni  ja lastemme urheiluharrastuksiin liittyviä tavaroita.   Tuon rakennuksen olemme remontoineet myös kokonaan muutettuamme tänne. 

Eli vaikka talo on kokonaan meidän toimesta remontoitu, tulimme  kuitenkin siihen tulokseeen, että on aika käsitellä keskikerroksen pinnat uudestaan ja laittaa keittiö remppaan. Kerron miten tämä projekti kevään aikana edistyy.

Tässä muutamia kuvia talon keskikerroksesta:

Keittiön vanhat komerot jotka haluamme ehdottomasti säilyttää.  Saarekkeeseen olemme olleet myös todella tyytyväisiä, mutta nyt haluamme uuteen saarekkeeseen laatikkotilaa. 

Suunnittelimme tämän keittiön kymmenen vuotta sitten  Ikean keittiökaapeilla. 

  Ruokailuhuone olohuoneesta käsin.Matto on vielä vähän kesken, mutta valmistunee varmasti remontin  valmistumiseen mennessä.

Vanhoja kirpputori ja perintölaatikoita, joissa säilytän ompelutarvikkeita ja kaikkea muuta tarpeellista ja tarpeetonta.

Olohuoneen lukunurkkaus

Vanha takka, joka päällystettiin kymmenen vuotta sitten laastilla. Tein vanhoilla pitseillä laastiin  pitsikuviointeja

 Vanhat Mikkelin antiikista ostetut Art Deco tuolit, jotka tulevat saamaan( jos rahat riittää) uudet pinnat remontin yhteydessä.

Näkymä eteisestä olohuoneen puolelle. Laitoimme viitisen vuotta sitten eteiseen Ikean kylpyhuone kalusteista kootun laatikoston. Toimii varsin hyvin lasten kanssa pipojen ja muun roinan piilotuspaikkana eteisessä.






Alla tapettinäytteitä, joita olemme harkinneet keittiön seiniin. Olemme näistä jo valinneet mieheni kanssa yhden mallin, jota käytetään keittiössä.