Voihan arabialainen vaha

Olen tässä kevään mittaan kokeillut erinäisen

määrän erilaisia Keittiökaappi kauneudenhoito- reseptejä, jotka ovat useimmiten onnistuneet oikeen loistavasti. Olen nimittäin herkkä hajusteille, joten en tykkää käyttää noita kaupan aineita. Niissä häiritsee hajujen lisäksi hinta( pihikin kun olen ) ja ihon herkkyys. Olen allerginen ilmeisesti jollekin säilöntäaineelle, mutta en tarkkaan tiedä mille, joten en uskalla  kauheasti kokeilla erilaisia voiteita. Olen siis tehnyt itse puhdistus ja kuorinta-aineita, joita käytän tätä nykyä melkein päivittäin. 

Näiden onnistumisen kokemusten siivittäminä rohkaistuin kokeilemaan arabialaisen vahan tekoa.   Siis sen vahan, jolla voi kätevästi( vaan ei kivuttomasti) poistaa  ihokarvat.  Löysin You Tubesta  havainnollistavan ohjevideon tuon vahan valmistuksesta. Tyttö videossa keitteli vahan sokerista, suolasta, sitruunasta ja tilkasta vettä ja se näytti ihan samalta kun millä minulta on joskus Sansibarilla poistettu säärikarvoja.  Siinä hämmentäessäni sitä ihan hyvältä näyttävää siirappimassaa, näin jo itseni silkkisäärisenä kesämekossa kirmailevan pitkin elovenapeltoja. Juu, juu, hiukset vaan hulmusivat siinä filmissä. 

Osoittautui kuitenkin, että tämä on sellainen taiteenlaji, että saattoi sitten tämä kokeilu jäädä viimeiseksi kerraksi. Videon tyttönen ohjeisti kaatamaan sen kuuman siirapin kivitasolle. Hetken aikaa harkittuani päädyin kuitenkin kaatamaan siirapin tiskipöydälle, siinä pelossa, että tuo meidän hieno uusi kvartsisekoite-kivitaso ei tykkäisi hyvää kuumasta tummanruskeasta siirapista maidonvalkoiselle hipiälleen. En tiedä oliko tämä se käänteentekevä virhe hyvästä alusta heikkoon lopputulokseen. Vai oliko se se tosiasia, ettei  omat kätöseni olleet kyllin vahvat ja karaistuneet vaivaamaan nopeassa tahdissa kylmenevää ja kovettuvaa siirappitahnaa riittävän nopein ja voimakkain liikkein. Lopputulos oli kuitenkin se, että tuo arabialainen ihokarvavaha jämähti meidän tiskipöydän pintaa kuin tauti. Se näytti kaikkea muuta kuin siltä vahalta mitä You Tube-videon tyttönen esitteli ja aivan varmasti se oli eri rotua sen vahan kanssa, jolla minulta ne säärikarvat oli siellä Sansibaarilla poistettu. Se tuntui kovalta ja terävältä lasimassalta ja ulkonäöllisesti se muistutti isomman nisäkkään jätöstä.  

Onneksi materiaalina oli sokeri  ja lähettyvillä ei ollut miestä ja talttaa. Kaadoin päälle vain kuumaa vettä pariin otteeseen ja "vaha"suli pois.  No, sääret on yhä karvaiset, joten joudun vielä  tyytymään toistaiseksi  tavalliseen höylään. Toki otan vastaan vinkkejä siitä miten tuon arabialaisen vahan voi itse keittää...Tai ainakin vinkkejä  siitä mistä sitä voisi tilata. 

Arabialainen vaha (tunnettu myös pariisinvahana) meidän tiskipöydän pintaan liimautuneena.